Parasympaattinen hermosto - yleiskatsaus ja toiminnot

Parasympaattinen hermosto vastaa kehon "lepää ja sulata" -toiminnoista. Se aktivoituu rentoutumisen ja turvallisuuden aikana.

Keskeiset asiat

• Parasympaattinen hermosto Sijainti: Parasympaattinen hermosto (PNS) on osa kehon autonomista hermostoa, joka sijaitsee pääasiassa aivorungossa ja ristiselkäytimessä, ja sen preganglioniset neuronit ulottuvat eri elimiin.
• Perifeerinen hermosto: PNS on ääreishermoston osa-alue, joka toimii sympaattisen hermoston rinnalla säätelemässä tahattomia kehon toimintoja, kuten sydämen sykettä, ruoansulatusta ja hengitystaajuutta.
• Yliaktiivinen sympaattinen hermosto: Yliaktiivinen sympaattinen hermosto, joka vastaa taistele tai pakene -reaktiosta, voi johtaa krooniseen stressiin ja vaikuttaa negatiivisesti PNS:ään. Näiden kahden järjestelmän tasapainottaminen on ratkaisevan tärkeää homeostaasin ja yleisen terveyden ylläpitämiseksi.
• Preganglioniset hermosolut: PNS koostuu preganglionisista neuroneista, jotka saavat alkunsa aivorungosta tai ristiselkäytimestä ja ulottuvat kohde-elinten lähellä tai sisällä oleviin ganglioihin, joissa ne synapsoivat postganglionisten neuronien kanssa tehostaakseen vaikutuksensa.
• Kehon autonominen hermosto: PNS:llä on elintärkeä rooli kehon autonomisessa hermostossa edistämällä lepo- ja ruoansulatustoimintaa, säätelemällä sellaisia toimintoja kuin ruoansulatus, sydämen syke ja hengitystaajuus, jotta varmistetaan, että elimistö palaa stressin jälkeen rauhalliseen ja ylläpitävään tilaan.

Parasympaattinen hermosto selitetty.

Se on osa ääreishermostoa, johon kuuluvat kaikki aivojen ja selkäytimen ulkopuoliset hermot. Tarkemmin sanottuna parasympaattinen järjestelmä on autonomisen hermoston osa-alue.

Autonominen hermosto ohjaa kehon tahattomia toimintoja, kuten verenpainetta, sydämen sykettä ja ruoansulatusta. Parasympaattinen hermosto toimii tasapainossa sympaattisen hermoston kanssa, joka ohjaa autonomista taistelu- tai pakoreaktiota. Yhdessä ne ylläpitävät homeostaasia eli vakaata sisäistä ympäristöä kehossa.

Parasympaattinen hermoston toiminta on elintärkeää korkean verenpaineen ehkäisemiseksi, sydämen sykkeen säätelemiseksi ja stressinsietokyvyn tukemiseksi. Voit edistää parasympaattista hermostoa joogan, liikunnan ja rentoutumisen avulla.

Parasympaattisen hermoston toiminnot ja kohteet

Parasympaattinen hermosto toimii eri tavoin tukeakseen tahattomia fysiologisia prosesseja. Sen toimet liittyvät lepoon, ruoansulatukseen ja lisääntymiseen. Esimerkkejä parasympaattisista toiminnoista koko kehossa ovat mm:

• Silmät: pupillin supistuminen lähinäön parantamiseksi, lisääntynyt kyyneltuotanto.
• Suu/kurkku: lisääntynyt syljeneritys.
• Keuhkot: hengitysteiden supistuminen.
• Sydän: sydämen sykkeen aleneminen, sydämen sykkeen lisääntynyt vaihtelu hengityksen mukana.
• Suolisto: lisääntynyt mahalaukun liikkuvuus (lisääntynyt ruoansulatus).
• Maksa: lisääntynyt glukoosin varastointi.
• Virtsatiet: virtsarakon supistuminen ja virtsaputken sulkijalihasten rentoutuminen virtsan tyhjentämiseksi.

Parasympaattisella hermostolla on myös immuunitoimintoja. Sen ensisijainen tehtävä immuunijärjestelmässä on tulehdustekijöiden negatiivinen takaisinkytkentä. Näin estetään krooninen tulehdus, joka voi johtaa moniin sairauksiin.

Toinen keskeinen parasympaattisen stimulaation vaikutus on verenpaineen alentaminen, vaikka verisuonilla ei ole parasympaattista innervaatiota. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten parasympaattinen ja sympaattinen jako toimivat tasapainossa. Verenpaine nousee, kun sympaattinen hermosto käskee verisuonia supistumaan. Parasympaattinen aktivaatio vaimentaa sympaattista signalointia, joten verisuonet lakkaavat supistumasta ja verenpaine laskee.

Useimmilla parasympaattisilla vaikutuksilla on sympaattisen hermoston synnyttämiä vastavuoroisia toimintoja. Esimerkiksi parasympaattinen stimulaatio lisää ruoansulatusta, kun taas sympaattinen stimulaatio vähentää ruoansulatusta.

Parasympaattisen hermoston anatomia

Parasympaattinen hermosto sisältää sensorisia (afferentteja) ja motorisia (efferenttejä) hermosäikeitä. Aistihermot kuljettavat tietoa kehosta aivoihin ja selkäytimeen, ja liikehermot kuljettavat vastesignaalin takaisin kehoon. Sympaattisella ja parasympaattisella hermostolla on yhteisiä aistihermoja, mutta kummallakin osastolla on erilliset liikehermot.

Autonomiset aistihermot

Sensoriset reseptorit valvovat, vastaako autonominen tuotos kehon fysiologisia tarpeita, ja lähettävät tämän tiedon keskushermostoon afferenttien hermojen välityksellä. Tarvittaessa aivot säätävät sympaattisen ja parasympaattisen stimulaation välistä tasapainoa kyseiseen elimeen.

Esimerkiksi sydämen reseptorit havaitsevat, kuinka nopeasti sydän lyö. Jos se on nopeampi kuin mitä elimistö sillä hetkellä tarvitsee, aivot lisäävät parasympaattista stimulaatiota sydämeen sykkeen alentamiseksi.

Parasympaattiset liikehermot

Autonomiset liikehermot noudattavat erityistä järjestelyä. Preganglioniset hermot kuljettavat impulsseja keskushermostosta kehoon. Ne välittävät impulssit ganglioihin, hermosoluryhmien klustereihin. Ganglioista lähtevät aksonit muodostavat postganglioniset hermot ja välittävät signaalin kohdekudoksiin.

Parasympaattiset preganglioniset kuidut lähtevät kolmesta ristiselkäydinhermosta ja neljästä kallohermosta. Ne selkäydinhermot, joista parasympaattiset preganglioniset hermot lähtevät, ovat lantion splanktonisia hermoja. Ne alkavat ristiselkäytimestä ja ulottuvat lantion alueelle.

Kallohermot lähtevät suoraan aivorungosta ja lähettävät efferenttejä signaaleja päähän ja kasvoihin. Preganglionisia parasympaattisia hermoja synnyttäviä kallohermoja ovat silmänliikehermo, kasvohermo, glossofaryngeaalihermo ja vagushermo. Vagushermo on ensiarvoisen tärkeä, koska se edustaa 75 prosenttia parasympaattisista kuiduista ja on yksi kehon laajimmalle levinneistä hermoista.

Gangliot ovat hermoimpulsseja moduloivien ja välittävien hermorunkojen klustereita. Parasympaattiset gangliot sijaitsevat lähellä kohdekudoksia, joten postganglioniset hermokuidut ovat lyhyempiä kuin preganglioniset. Postganglioniset parasympaattiset kuidut ovat paksun myeliinitupen peitossa, mikä tarkoittaa, että hermoimpulssit ovat hyvin eristettyjä ja voivat kulkea nopeasti.

Neurotransmitterit välittävät hermoimpulsseja.

Hermoimpulsseja voidaan välittää hermosolusta toiseen sähköisten tai kemiallisten signaalien avulla. Efferentit parasympaattiset kuidut vapauttavat kemiallisia signaalimolekyylejä eli välittäjäaineita pre- ja postganglionisista aksonipäätteistä.

Parasympaattiset neuronit käyttävät asetyylikoliinia sekä preganglionisena että postganglionisena välittäjäaineena. Asetyylikoliinia käytetään kaikkialla kehossa, myös sympaattisissa preganglionisissa neuroneissa ja somaattisessa hermostossa.

Mitä ongelmia voi esiintyä parasympaattisessa hermostossa?

Parasympaattisten häiriöiden mahdollisia syitä on monia. Jotkin tilat ovat perinnöllisiä, kun taas toiset ovat seurausta selkäytimen tai ääreishermojen vammoista. Kaikki sympaattisen järjestelmän poikkeavuudet, kuten yliaktiivisuus, aiheuttavat todennäköisesti ongelmia parasympaattisessa järjestelmässä. Elämäntapatekijät, kuten krooninen stressi, alkoholin väärinkäyttö ja liikunnan puute, voivat myös häiritä parasympaattista hermostoa.

Parasympaattisen hermoston toimintahäiriö aiheuttaa ongelmia kehon homeostaasin ylläpitämisessä. Tämä tarkoittaa, että elimistö ei pysty sopeutumaan muuttuviin fysiologisiin vaatimuksiin, mikä johtaa moniin häiriöihin. Aliaktiivinen parasympaattinen hermosto voi johtaa sydän- ja verisuoniongelmiin ja diabetekseen. Vagushermon vaurioituminen liittyy moniin psykiatrisiin ja tulehduksellisiin sairauksiin, kuten masennukseen ja tulehdukselliseen suolistosairauteen.

Parasympaattinen hermoston toiminta heikkenee luonnollisesti iän myötä, mutta voit suojella sitä monin tavoin. Esimerkkejä ovat jooga, meditaatio, kohtuullisen intensiivinen liikunta, terveellinen ruokavalio ja probiootit. Nämä strategiat auttavat lisäämään parasympaattista toimintaa ja siirtämään autonomista hermostoa pois pakenemis- tai pakenemismoodista.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on parasympaattinen hermosto?

Parasympaattinen hermosto on "lepää ja sulata" -järjestelmä. Se on osa autonomista hermostoa, joka ohjaa kehon tahattomia fysiologisia prosesseja. Parasympaattinen järjestelmä on aktiivisimmillaan turvallisuuden ja rentoutumisen aikoina, ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa sydämen sykkeen alentaminen ja ruoansulatuksen tehostaminen.

Mitkä ovat preganglionisen, postganglionisen ja ganglionisen määritelmät?

Preganglioniset kuidut vastaavat autonomisten hermoimpulssien kuljettamisesta ulos aivoista ja selkäytimestä. Postganglioniset kuidut vastaavat impulssien välittämisestä kohdekudoksiin. Parasympaattiset gangliot ovat hermosoluryhmiä, jotka välittävät signaalin preganglionisista hermoista postganglionisiin hermoihin.

Mikä voi vahingoittaa parasympaattista hermostoa?

Monet vammat ja sairaudet voivat vaurioittaa parasympaattisia hermoja. Parasympaattinen toimintahäiriö voi johtua myös elämäntapatekijöistä, kuten kroonisesta stressistä, liikunnan puutteesta ja alkoholista.

Miten voin suojella parasympaattista hermostoa?

Kohtalaisen intensiivinen liikunta, jooga ja meditaatio ovat kaikki hyviä tapoja lisätä parasympaattista toimintaa.

Viitteet

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK553141/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK539845/

https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1361-6579/aa6782

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5859128/

Vastuuvapauslauseke

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedoksi, eikä sen ole tarkoitus korvata ammattitaitoista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. On aina suositeltavaa neuvotella pätevän terveydenhuollon tarjoajan kanssa ennen kuin teet mitään terveyteen liittyviä muutoksia tai jos sinulla on kysymyksiä tai huolenaiheita terveydentilastasi. Anahana ei ole vastuussa mistään virheistä, laiminlyönneistä tai seurauksista, joita saattaa aiheutua annettujen tietojen käytöstä.