Table of Contents
Mielenterveyden leimautumisella tarkoitetaan kielteisiä asenteita ja tunteita mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Se voi estää ihmisiä hakeutumasta mielenterveyshoitoon ja vaikuttaa kielteisesti ihmisten sosiaaliseen, työ- ja yksityiselämään.
Keskeiset asiat
- Mielenterveyden leimautuminen tarkoittaa kielteisiä asenteita mielenterveyshaasteista kärsiviä kohtaan, mikä johtaa syrjintään ja hoidon esteisiin.
- Koulutuksella ja ymmärryksellä voidaan vähentää leimautumista ja edistää empatiaa ja tukea mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä kohtaan.
- Yhteisön tuki ja osallistavat ympäristöt ovat ratkaisevan tärkeitä leimautumisen torjunnassa ja mielenterveydestä toipumisen tukemisessa.
Mielenterveyden leimautuminen
Leimautumisella tarkoitetaan yleensä kielteisiä asenteita jotakin tai jotakuta kohtaan. Mielenterveysleimautuminen tarkoittaa mielenterveyshaasteista kärsivän henkilön diskriminointia, huomiotta jättämistä tai koko ihmisen pelkistämistä stereotyypiksi.
Historiallisesti ihmisiä, joilla on mielisairaus ja mielenterveysongelmia, on kutsuttu haitallisilla termeillä, kuten "psykoottinen", "häiriintynyt", "hullu" tai "mielisairas". Syrjintää voi yleisesti esiintyä mielisairauden leimautumisen vuoksi, millä voi olla hyvin haitallisia vaikutuksia. Mielenterveysleima on este mielenterveysongelmien diagnosoinnille ja hoidolle.
Miksi mielenterveysstigma on olemassa?
Leimautuminen johtuu yleensä koulutuksen tai ymmärryksen puutteesta. Ihmiset ovat tällöin nopeita tuomitsemaan ja leimaamaan stereotypioita tosiasioiksi, minkä vuoksi mielenterveysongelmat usein hylätään tai jätetään huomiotta. Vaikka mielenterveyskasvatuksessa on tapahtunut jonkin verran parannusta, mielenterveysstigma on edelleen olemassa.
Erään tutkimuksen mukaan viime aikoina mielenterveyssairauksia koskevassa julkisessa leimautumisessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Yleinen leimautuminen vakavaa masennusta kohtaan on vähentynyt viimeisten kahdenkymmenenkahden vuoden aikana. Muiden mielisairauksien, kuten skitsofrenian tai alkoholiriippuvuuden, julkinen leimautuminen ei kuitenkaan ole muuttunut.
Mielenkiintoista on myös se, että mielisairauksien biolääketieteellisten syiden yleinen hyväksyntä on lisääntynyt. Ajan myötä ihmiset hyväksyivät todennäköisemmin sen, että geneettinen tai biokemiallinen ongelma voi aiheuttaa mielisairauksia.
Esimerkkejä mielenterveyden leimautumisesta
Mielenterveysstigmoja on monenlaisia. Joitakin leimauskategorioita ovat julkinen, institutionaalinen ja itsestigma, vaikka tämä ei olekaan täydellinen luettelo. Syrjintä, stereotypiat ja ennakkoluulot ovat myös sanoja, jotka usein liitetään leimautumiseen, sillä suuri osa leimautumisesta juontaa juurensa näihin käsitteisiin.
Yksi esimerkki stereotypioiden ja ennakkoluulojen ajatuksen alla olisi stereotypia, jonka mukaan mielenterveysongelmaiset ovat vaarallisia, epäpäteviä, häiriöstään syyllisiä ja arvaamattomia. Tämä esimerkki kuuluisi yleiseen leimautumiseen, joka on yleisempi uskomus. Tässä tapauksessa ulkoiset tekijät, kuten mielenterveyspotilaiden esittäminen tiedotusvälineissä, voivat vaikuttaa tähän uskomukseen.
Institutionaalinen leimautuminen liittyy suurten instituutioiden toimintatapoihin ja toimiin, jotka joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti vaikuttavat kielteisesti mielenterveysongelmista kärsiviin ihmisiin.
Itsestigmatisoinnilla tarkoitetaan sitä, että mielisairaudesta kärsivillä ihmisillä on mielisairautensa vuoksi kielteisiä ajatuksia ja asenteita itseään kohtaan. Esimerkkinä itsestigmatisoinnista voidaan mainita, että mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset kokevat, etteivät he ole kykeneviä tai että he ovat syyllisiä mielenterveysongelmiinsa.
Rotuun ja etniseen alkuperään liittyvät vaikutukset mielenterveyden leimautumiseen.
Vakaviin mielenterveysongelmiin liittyvä leimautuminen voi olla merkittävä ongelma erityisesti tietyissä rodullisissa ja etnisissä yhteisöissä. Siksi näihin kulttuureihin kuuluvat ihmiset voivat kokea merkittävämpiä esteitä mielenterveyspalveluihin hakeutumiselle.
Esimerkkinä voidaan mainita tietyt aasialaiset kulttuurit, joissa mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten ammattiapuun hakeutumista halveksitaan. Se on ristiriidassa tiettyjen kulttuuristen arvojen, kuten vahvojen perhesiteiden, emotionaalisen pidättyvyyden ja häpeän välttämisen kanssa.
Lisäksi afroamerikkalaisyhteisön muissa ryhmissä vallitsee yleinen epäluottamus mielenterveysjärjestelmää kohtaan, mikä voi estää ihmisiä hakeutumasta viralliseen mielenterveyshoitoon.
Mielenterveysleimautumisen kielteiset vaikutukset
Mielenterveystilastojen mukaan mielenterveysleimautuminen estää keskimäärin neljääkymmentä prosenttia ahdistuneista tai masentuneista ihmisistä hakeutumasta hoitoon. Se voi vaikuttaa vakavasti ihmisten hyvinvointiin, muuttaa heidän käsitystään itsestään ja koko minäkäsityksestään ja johtaa mielenterveysongelmien itsestigmatisointiin.
Mielenterveysleimautuminen voi vaikuttaa mielenterveysongelmista kärsiviin ihmisiin heidän mielenterveysmatkansa kaikissa vaiheissa, olivatpa he sitten mielenterveyshoidossa, parantumisen alussa tai toipumassa.
Epäröinti avun hakemista kohtaan
Leimaavat kielteiset uskomukset ovat mielenterveystuen saannin vaikeuden ja kielteisten seurausten pelon ohella merkittävimpiä esteitä hakea apua tunne-elämän tai mielenterveyden vaikeuksiin.
Institutionaalisella tasolla lainsäädäntö, rahoitus ja mielenterveyspalvelujen saatavuus voivat olla merkittäviä esteitä mielenterveysongelmaisille henkilöille. Yhteisötasolla yleiset asenteet ja käyttäytyminen mielisairauksia kohtaan ovat merkittäviä esteitä.
Käynnissä olevien tutkimusten mukaan maissa, joissa avun hakeminen ja hoidon käyttö on yleisempää, mielenterveyden hoitoa koskevan tiedon saanti on parempaa ja leimaavat asenteet ovat vähäisempiä, on yleensä vähemmän itsestigmatisoitumista ja syrjintää.
Maailmanlaajuisesti leimaavia asenteita esiintyy kuitenkin edelleen. Erityisesti hoidon ja mielenterveyspalveluiden vaikuttavuutta koskevien vastahakoisuuteen liittyvien uskomusten hoidon alussa on osoitettu vaikuttavan mielenterveyskäyttäytymiseen.
Mielenterveyden leimautuminen yhteiskunnassa
Mielenterveyden leimautuminen on merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Mielenterveyden leimautumisen viimeaikaisen tunnustamisen vuoksi monet maat, kuten Kanada, Uusi-Seelanti, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, ovat kehittäneet kansanterveysohjelmia mielenterveysongelmien käsittelemiseksi.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa leimautumisen vastaiset ohjelmat on suunnattu eri ryhmille, ja ne toimivat useilla tasoilla ihmisten mielenterveyden tukemiseksi. Niihin kuuluvat valtakunnalliset sosiaalisen markkinoinnin kampanjat ja pienet yhteisöryhmät. Vaikka näitä ohjelmia on olemassa, niiden tehokkuudesta ei ole vielä saatavilla tietoja.
Mielenterveyden leimautuminen ammatillisessa ympäristössä
Työ voi vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen; se voi tarjota toimeentulon, itseluottamusta, mahdollisuuden myönteisiin ihmissuhteisiin ja useita muita etuja. Huonot työympäristöt, kuten syrjintä ja eriarvoisuus, liiallinen työmäärä, työn vähäinen hallinta ja epävarmuus, voivat kuitenkin kaikki johtaa mielenterveysongelmiin.
Suuri osa työikäisistä aikuisista ilmoitti kärsivänsä mielenterveyshäiriöstä. Tämän tilaston perusteella on selvää, että mielenterveyttä ja mielenterveysongelmia tukevia työympäristöjä on edistettävä. On olemassa käytännön toimia, joilla voidaan ehkäistä mielenterveysriskejä, suojella ja edistää terveyttä ja tukea työntekijöitä, joilla on näitä sairauksia.
Joitakin suositeltavia strategioita ovat esimiesten kouluttaminen mielenterveysstrategioihin, työntekijöiden kouluttaminen mielenterveyslukutaitoon sekä interventioiden ja mahdollisuuksien toteuttaminen mielenterveysongelmista kärsiville henkilöille.
Tämä on tärkeä aihe, josta on keskusteltava; American Psychiatric Associationin (APA) tekemän kansallisen kyselyn mukaan mielenterveyden leimautuminen oli merkittävä haaste työpaikoilla.
Puolet työntekijöistä oli huolissaan mielenterveysongelmista ja -ongelmista keskustelemisesta työpaikalla, ja yli kolmannes oli huolissaan siitä, että heidät työnnettäisiin takaisin tai erotettaisiin, jos he hakeutuisivat mielenterveysongelmiensa vuoksi mielenterveyshoitoon.
Vaikka sukupolvien välillä on eroja, tuhatvuotiaat puhuivat mielenterveysongelmistaan todennäköisemmin kuin suuret ikäluokat.
Mielenterveyden leimautuminen sosiaalisessa ympäristössä
Koska leimautuminen on sosiaalinen ilmiö, leimautuminen voi esiintyä yleisesti sosiaalisissa ympäristöissä. Olipa kyseessä ikätoverit, ystävät tai perheenjäsenet, leimautunut henkilö voi tuntea, että häntä kohdellaan eri tavalla ja että hänet suljetaan monien asioiden ulkopuolelle yhteiskunnassa mielenterveytensä vuoksi. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi leimautumiseksi.
Vakavaa mielenterveysongelmaa sairastavat saattavat samaistua ja leimautua sairauteensa, jolloin he joutuvat alttiiksi ennakkoluuloille ja mielenterveyssyrjinnälle.
Se voi johtaa huonoon itsetuntoon ja itsestigmatisoitumiseen, epäröintiin mielenterveyshoitoa kohtaan, hoitoon hakeutumisen viivästymiseen ja vetäytymiseen yhteiskunnasta yleensä.
On siis selvää, että sosiaalinen leimautuminen voi pahentaa jo olemassa olevia mielenterveysongelmia ja vähätellä mielenterveysongelmia.
Mielenterveyden leimautumiseen puuttuminen
Monet muutokset voivat auttaa vähentämään mielenterveyden leimautumista. Ensimmäinen on koulutus; mielisairauksia ja mielenterveysongelmia koskevien tosiasioiden ja tutkimustulosten tunteminen voi auttaa ihmisiä suhtautumaan empaattisesti mielenterveysongelmista kärsiviin.
Myös asenteiden ja käyttäytymisen tiedostaminen on olennaista, erityisesti tuomitsevan ajattelun ja mielenterveyttä koskevien aiempien stereotyyppisten uskomusten kiinni saamiseksi.
Tähän liittyy myös kielenkäyttö, sanojen huolellinen valinta ja tietoinen suhtautuminen siihen, mitä mielenterveysongelmista kärsiville viestitään.
Muiden valistaminen ja tiedon jakaminen voi myös olla erittäin tehokasta, erityisesti mielenterveysongelmiin liittyvien myyttien ja kielteisten stereotypioiden torjunnassa.
Mielenterveysongelmista kärsivien tukeminen ja myönteisiin asioihin keskittyminen voi auttaa vähentämään leimautumista, sillä se voi auttaa mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä palauttamaan itsetuntemuksensa.
Lopuksi tasa-arvon ja osallisuuden edistäminen on olennaisen tärkeää, sillä mielenterveysongelmista kärsivien syrjintä on yleistä.
Vahvempien yhteisöjen rakentaminen mielenterveyden hyväksi
Yksi tehokkaimmista keinoista, joilla mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat voivat auttaa parantumaan, on hyödyntää resursseja ja saada tukea mielenterveydelleen. Vahvempien yhteisöjen rakentaminen tarkoittaa tukiryhmän perustamista luotettavien ihmisten kanssa.
Nämä yhteisöt voivat koostua perheenjäsenten ja ystävien lähipiiristä tai jopa laajentua mielenterveysalan ammattilaisiin, paikallisiin kunnallisiin terveyskeskuksiin ja paikallisiin kunnallisiin mielenterveyskeskuksiin.
Sosiaalista tukea on olemassa noin seitsemän erilaista tyyppiä; näitä ovat emotionaalinen tuki, tiedollinen tuki, konkreettinen tuki, vahvistava tuki ja kuulumisen tuki. Yhdeltä alueelta aloittaminen voi avata mahdollisuuksia muille tutkia ja luoda myönteisemmän ilmapiirin.
Mielenterveyden leimautumista koskeva koulutus
Koulutuksella on tärkeä merkitys leimautumisen vähentämisessä, sillä sen avulla ihmiset voivat saada perspektiiviä ja ymmärrystä. Kuten aiemmin mainittiin, tietyt maat ovat ottaneet kansallisella tasolla käyttöön lähestymistapoja mielenterveyden leimautumisen torjumiseksi ja mielenterveyttä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi.
Jotkin koulut ovat ryhtyneet toimiin mielenterveyden leimautumisen vähentämiseksi. Kouluissa on esimerkiksi alettu ottaa käyttöön leimautumisen vastaisia käytäntöjä kulttuurisesti osallistavalla tavalla, ja kouluissa mielenterveyskysymykset ovat entistä tärkeämpiä.
Yhteisön tiedotuskampanjat, opetussuunnitelmiin perustuvat oppimisohjelmat sekä turvalliset ja kannustavat ympäristöt ovat yleistymässä. Vaikka koulut ja muut instituutiot ovat ryhtyneet toimiin mielenterveystietoisuuden lisäämiseksi ja mielisairauksiin liittyvän leimautumisen vähentämiseksi, työtä on vielä tehtävissä.
Resurssit
Psychiatry.org - Stigma, ennakkoluulot ja syrjintä mielenterveyspotilaita kohtaan.
Mielenterveyssairauksien leimautuminen - leimautumisen käsittely ja sen vähentäminen | healthdirect
Leimautumiseen puuttuminen | CAMH
Mielenterveysongelmien leimautuminen, avun hakeminen ja kansanterveysohjelmat - PMC
Sosiaalisen tuen eri tyyppien ymmärtäminen | Home Base
Mielenterveyden leimautumisen vähentäminen kouluissa
Vastuuvapauslauseke
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedotustarkoituksiin, eikä sen ole tarkoitus korvata ammattitaitoista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. On aina suositeltavaa neuvotella pätevän terveydenhuollon tarjoajan kanssa, ennen kuin teet mitään terveyteen liittyviä muutoksia tai jos sinulla on kysymyksiä tai huolenaiheita terveydestäsi. Anahana ei ole vastuussa mistään virheistä, laiminlyönneistä tai seurauksista, joita saattaa aiheutua annettujen tietojen käytöstä.
By: Lujayn Mostafa
Lujayn (Lulu) is a Anahana writer and editor as well as a soon to be a graduate of the M.Ed. in Developmental Psychology and Education program at OISE, University of Toronto. She holds a B.A. in Psychology from The American University in Cairo, with a double minor in Anthropology and Educational Studies.