American Migraine Foundationin mukaan migreeni on seitsemänneksi eniten invaliditeettia aiheuttava sairaus kaikista sairauksista. Arviolta 10 prosenttia ihmisistä maailmassa kärsii migreenistä.
Migreeni on yksi monista päänsärkysairauksista, jotka voivat aiheuttaa voimakasta sykkivää kipua tai sykkivää tunnetta pään toisella tai molemmilla puolilla. Kansainvälinen päänsärkyjärjestö (International Headache Society) määrittelee migreenin kohtausten lukumäärän ja kiputiheyden perusteella (vähintään viisi migreenikohtausta, jotka kestävät hoitamattomina 4-72 tuntia).
Migreenipäänsärkyyn liittyviä yleisiä oireita ovat oksentelu, pahoinvointi ja lisääntynyt valo- ja ääniherkkyys. Muita oireita ovat puhevaikeudet, aallot, ruoan himo tai ruokahaluttomuus. Henkilöillä, joilla esiintyy migreeniä auroineen, voi olla auroja, jotka näkyvät vilkkuvina valoina ennen migreeniä tai sen jälkeen. Migreeni, jossa on aura, tunnetaan myös klassisena migreeninä, jossa on varoitusmerkkejä ennen migreenin puhkeamista.
Yleisempi migreeni on migreeni ilman auraa. Joillakin henkilöillä migreenikipua esiintyy myös niskassa, jolloin sitä voidaan erehtyä luulemaan lihas- tai nivelkouristukseksi, tai kasvoissa, jolloin sitä voidaan erehtyä luulemaan poskiontelopäänsäryksi. Migreenipäänsärkyyn voi myös liittyä sinuksen kaltaisia oireita, kuten kasvojen painetta, vetisiä silmiä ja nenän tukkoisuutta. Joillakin potilailla migreeni voi olla vakava ja pitkäkestoinen ja vaikuttaa jokapäiväisiin toimintoihin.
Yleisiä migreenin riskitekijöitä ovat ikä, sukupuoli ja sairaushistoria. Vaikka migreeni voi puhjeta missä tahansa elämänvaiheessa, se vaikuttaa useimmiten 20-50-vuotiaisiin henkilöihin. Päänsärky voi saavuttaa huippunsa 30-vuotiaana, ja sen vaikeusaste vähenee iän myötä. Myös sukupuolella on merkitystä, sillä naiset kärsivät migreenistä kolme kertaa todennäköisemmin kuin miehet. Geenit vaikuttavat osaltaan migreenin esiintyvyyteen; henkilöllä on paljon suurempi todennäköisyys sairastua migreenipäänsärkyyn, jos toisella tai molemmilla vanhemmilla on migreeni.
Vaikka migreenin täsmällisiä syitä ei tunneta, ympäristötekijöillä, elämäntavoilla ja geneettisillä tekijöillä saattaa olla merkitystä. Migreenin uskotaan johtuvan aivojen epänormaalista toiminnasta, joka vaikuttaa tilapäisesti aivojen kemikaaleihin, hermosignaaleihin ja verisuoniin. Tutkimusten mukaan yliaktiiviset hermosolut lähettävät signaaleja kolmoishermoon, joka saa elimistön vapauttamaan kalsitoniinigeeniin liittyviä peptidejä (C.G.R.P.) ja serotoniinia. C.G.R.P. aiheuttaa turvotusta aivojen verisuonissa, mikä johtaa migreenin tulehdukseen ja kipuun. Pään toisella puolella päänsärky voi siirtyä toiselle puolelle päätä ja vaikuttaa koko päähän.
Episodinen migreeni tarkoittaa, että migreeniä on alle viisitoista päivää kuukaudessa. Migreeni, jota esiintyy kolmen tai useamman peräkkäisen kuukauden ajan tai yli viisitoista päivää kuukaudessa, on krooninen. Episodinen migreeni voi muuttua krooniseksi migreeniksi, jos sen laukaisevina tekijöinä ovat esimerkiksi liiallinen kofeiinin käyttö tai lääkkeiden, kuten N.S.A.I.D.S.:n, opioidien ja barbituraattien, liiallinen käyttö. Kipu pahenee, kun henkilöt ovat herkkiä valolle ja äänelle. Kroonisen migreenin oireita ovat kaksoiskuvat, epäselvä puhe, tasapainon menetys ja huimaus.
Se, miten migreeni ilmenee yksilöillä, riippuu migreenin tyypistä. Esimerkiksi vestibulaarinen migreeni on yleinen henkilöillä, joilla on ollut matkapahoinvointia. Vestibulaarisen migreenin yleisiä oireita ovat pahoinvointi ja oksentelu päänsäryn kanssa tai ilman sitä.
Yleinen lapsiin vaikuttava migreenityyppi on vatsamigreeni, joka aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Vatsamigreenille on ominaista vatsakipu ja ruokahaluttomuus lapsilla. Se voi ajan myötä kehittyä klassiseksi migreenipäänsäryksi. Verkkokalvomigreeni on toinen migreenityyppi, joka johtuu silmän verisuonten supistumisesta, joka aiheuttaa silmän verenkierron vähenemisen. Silmä- tai verkkokalvomigreeniin liittyy toistuvia jaksoja, jotka aiheuttavat tilapäistä tai osittaista sokeutta tai heikentynyttä näköä toisessa silmässä.
Migreenikohtauksiin liittyy muutakin kuin vain se aika, jolloin henkilöllä on päänsärkyä. Useimmilla henkilöillä kohtaukset ilmenevät kolmessa vaiheessa. Noin 60 %:lla henkilöistä esiintyy migreenikohtauksen alussa prodrome-vaiheen oireita. Näitä hienovaraisia oireita ovat mielialan muutokset, ruokahaluttomuus, ruoan himo, ummetus, ripuli, lisääntynyt virtsaaminen ja tiheä haukottelu. Jotkut henkilöt eivät kuitenkaan tunnista näitä merkkejä migreenikohtauksen indikaattoreiksi.
Kolmasosa migreenistä kärsivistä henkilöistä voi kokea auran ennen migreenikohtausta tai sen aikana. Auralla tarkoitetaan palautuvia ja tilapäisiä näköhäiriöitä ja neurologisia oireita, jotka ovat peräisin keskushermostosta. Oireet alkavat yleensä vähitellen 5-20 minuutin kuluessa ja kestävät alle tunnin. Migreeni, johon liittyy aura, voi ilmetä valon välähdyksinä, mustina pisteinä, aaltoviivoina, aistiharhoina tai tunnelinäkynä. Joillakin henkilöillä saattaa esiintyä täydellistä näön menetystä, puutumista tai pistelyä toisella puolella kehoa.
Migreeni ilman auraa on yleisin migreenityyppi, joka ilmenee ilman varoitusmerkkejä. Toinen tyyppi on migreenin aura ilman päänsärkyä, jota kutsutaan myös hiljaiseksi migreeniksi, jolloin aura ja migreenin oireet esiintyvät ilman migreenipäänsärkyä. Hiljainen migreeni, joka tunnetaan myös nimellä akefalginen migreeni, voi aiheuttaa invalidisoivia oireita, joihin liittyy näköhäiriöitä, näön menetystä, värituntemuksen muutoksia sekä valo-, ääni- ja hajuherkkyyttä.
Kohtausvaiheessa migreenipäänsärky alkaa tylsänä särkynä ja kasvaa sykkiväksi tai sykkiväksi kivuksi, joka esiintyy pään toisella puolella. Noin 80 %:lla henkilöistä esiintyy migreenipäänsärkyjen yhteydessä pahoinvointia ja oksentelua. Henkilöt voivat myös olla kalpeita, hyytyneitä tai pyörryttyneitä. Useimmat migreenipäänsäryt kestävät noin neljä tuntia, mutta vaikea migreeni voi kestää yli kolme päivää.
Päänsärkyvaiheessa kipu voi siirtyä pään toiselta puolelta toiselle ja vaikuttaa mahdollisesti myös pään etuosaan. Se voi myös tuntua vaikuttavan koko päähän. Tässä vaiheessa tyypillisiä oireita ovat herkkyys valolle ja äänille, pahoinvointi ja oksentelu.
Lopuksi, kun migreenipäänsärky on koettu, postdrome-vaihe voi kestää jopa vuorokauden, ja siinä esiintyy oireita, kuten väsymystä, vartalosärkyä, lihaskipua/heikkoutta, huimausta, keskittymisvaikeuksia sekä valo- ja ääniherkkyyttä.
American Migraine Foundationin mukaan lasten migreenikohtausten kokemuksessa on joitakin ratkaisevia eroja. Eräitä eroja ovat muun muassa harvinaisemmat migreenikohtaukset ja se, että migreenikohtauksia esiintyy useammin molemminpuolisesti kuin yksipuolisesti, ja ne ovat kestoltaan lyhyempiä. Kahdenkeskinen kipu kohdistuu koko otsaan, kun taas yksipuolinen kipu kohdistuu pään toiselle puolelle.
Endogeenisiä tai eksogeenisia tekijöitä, jotka lisäävät migreenikohtauksen todennäköisyyttä lyhyessä ajassa, kutsutaan migreenin laukaisijoiksi. Eräitä laukaisevia tekijöitä ovat stressi sekä elintarvikkeet ja juomat, kuten elintarvikelisäaineet, kypsytetty juusto, alkoholi ja mononatriumglutamaatti. Hormonaaliset muutokset ovat myös yleisiä migreenin laukaisijoita naisilla. Monet naiset huomaavat, että migreenikohtaukset johtuvat estrogeenitasojen vaihteluista raskauden tai vaihdevuosi- tai kuukautiskierron aikana. Migreeniä, joka ilmenee kolme päivää kuukautiskierron jälkeen tai kaksi päivää ennen kuukautisten alkamista, kutsutaan kuukautismigreeniksi.
Oireita voivat olla migreeni ilman auraa, pään toisella puolella sykkivä kipu, pahoinvointi, oksentelu ja lisääntynyt valoherkkyys. Kuukautismigreeni johtuu estrogeenitasojen laskusta, ja sen voi laukaista stressi, kofeiini tai aterioiden väliin jättäminen. Hormonaaliset ja ehkäisylääkkeet, kuten ehkäisyvalmisteet, voivat myös pahentaa migreenipäänsärkyä.
Muita migreenin laukaisevia tekijöitä ovat aterioiden väliin jättäminen, kofeiinin käyttö, nestehukka ja äkilliset muutokset säässä tai aistiärsykkeissä. Migreenipäänsärkyyn liittyviä säänmuutoksia ovat esimerkiksi korkea ilmankosteus, liiallinen kuumuus, myrskyt, ilmanpaineen vaihtelut ja ukkoset.
Vaikka säänmuutoksia ei voi hallita, yksilöiden on tehtävä se, mikä on suotuisaa heidän migreeninsä kannalta. Lisäksi voimakkaat hajut, kuten savu, hajuvedet ja maalin ohentimet, laukaisevat joillakin henkilöillä migreenin. Yksilön laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää migreenin ehkäisemiseksi.
Kaikkia yleisiä laukaisevia tekijöitä ei ole kaikilla yksilöillä, ja migreeniä sairastavat yksilöt kokevat laukaisevat tekijät eri tavoin. Laukaisevien tekijöiden jäljittäminen voi olla monimutkaisempaa ja vaatii huolellista harkintaa. On tärkeää, että migreenistä kärsivät henkilöt tunnistavat ja ymmärtävät laukaisevia tekijöitä.
Yleinen migreenihoito on ennaltaehkäisevä lääkitys, jolla pyritään vähentämään migreenikohtausten vakavuutta ja esiintymistiheyttä. Lääkärit käyttävät erityyppisiä lääkkeitä migreenin ehkäisemiseksi. Ennaltaehkäisevään hoitoon kuuluvat alun perin korkeaa verenpainetta varten kehitetyt verenpainelääkkeet. Näitä ennaltaehkäiseviä lääkkeitä ovat muun muassa angiotensiinireseptorin salpaajat, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, masennuslääkkeet, kuten trisykliset masennuslääkkeet, serotoniini-noradrenaliini- ja epilepsialääkkeet, sekä valproiinihapot.
Terveydenhuollon tarjoajat suosittelevat, että migreenistä kärsivät henkilöt käyttävät yhtä tai useampaa ennaltaehkäisevää lääkettä 2-3 kuukauden ajan tehokkuuden arvioimiseksi, ellei heillä ole haittavaikutuksia. Ennaltaehkäisevillä tai estävillä lääkkeillä keskitytään lievittämään päänsärkykipua ja estämään kipua muuttumasta vakavaksi.
Uusimpia ja kalliimpia migreenipäänsärkylääkkeitä ovat kalsitoniinigeeniin liittyvän peptidin tai niiden reseptorien vasta-aineet ja antagonistit. C.G.R.P.:n estäjät estävät migreenikohtauksen aikana lisääntyvää geeniin liittyvää peptidiä, mikä voi auttaa ehkäisemään migreenipäänsärkyä. Kroonisen migreenin ennaltaehkäisevään hoitoon kuuluvat topiramaatti ja botuliinitoksiini tyyppi A. Muita lääkinnällisiä laitteita, jotka voivat auttaa migreenin hoidossa, ovat muun muassa ei-invasiivinen vagushermostimulaatio, ulkoinen kolmoishermostimulaattori ja transkraniaalinen magneettistimulaatio.
Usein esiintyvän migreenin hoitoon voi kuulua fysikaalisia hoitoja, kuten hieronta, akupainanta, akupunktio, kiropraktiikka ja kraniosakraalihoito, jotka auttavat lievittämään päänsäryn oireita. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää neuvotella lääkärin kanssa ennen vaihtoehtoisten hoitojen kokeilemista. Valittavan hoidon määrittämiseksi on tärkeää, että henkilö kuvailee päänsärkyoireitaan, mukaan lukien oireiden vakavuus ja tiheys.
Naisille, joiden migreenioireet näyttävät liittyvän kuukautiskiertoon ja jotka kärsivät kuukautisiin liittyvästä migreenistä, hormonihoito voi auttaa muiden oireiden kanssa.
Kipulääkkeitä liian usein käyttävillä henkilöillä voi esiintyä vakavaa lääkkeiden liikakäyttöä aiheuttavaa päänsärkyä. Lääkkeiden liikakäytön aiheuttaman päänsäryn riski on suurin, jos henkilö käyttää kofeiinin, parasetamolin ja aspiriinin yhdistelmää. Ibuprofeenin tai aspiriinin ottaminen yli 14 päivän ajan ja triptaanien ottaminen yli yhdeksänä päivänä kuukaudessa voi myös laukaista lääkkeiden liikakäyttöön liittyvän päänsäryn. Lääkkeiden liikakäyttöön liittyvä päänsärky ilmenee, kun lääkitys ei enää lievitä migreenikipua tehokkaasti ja aiheuttaa päänsärkyä. Kierre jatkuu, kun lääkettä käytetään enemmän.
Jotkin migreenilääkkeet voivat myös ahtauttaa verisuonia, joten sydänsairauden tai sydänkohtauksen riskiryhmään kuuluvien henkilöiden on neuvoteltava terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen käyttöä. Vaihtoehtoisesti raskaana olevien naisten ja potilaiden, joilla on muita liitännäissairauksia, on neuvoteltava terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen käyttöä ja arvioitava haittavaikutuksia.
Unen puute tai epäsäännöllinen uni voi laukaista migreenin tai migreenikohtauksen. American Migraine Foundationin mukaan migreenistä kärsivillä henkilöillä on jopa 8 kertaa todennäköisemmin uniongelmia kuin muilla. Joitakin tapoja parantaa yksilön unihygieniaa ovat vakiomuotoisen ja säännöllisen unirutiinin noudattaminen, huoneen pitäminen viileänä ja pimeänä, elektroniikan käytön välttäminen makuuhuoneessa ja nukkumaanmenoaikaiset rentoutumistekniikat.
Säännöllisillä ja terveellisillä aterioilla voi olla suuri merkitys erityisesti henkilöille, joilla on nälän laukaisijoita. Verrattain proteiinipitoinen ja vähähiilihydraattinen ruoka on migreeniä sairastaville yleensä suositeltavaa, jotta vältetään verensokerin vaihtelut. Suurimpana haasteena on arvioida, ovatko tietyt elintarvikkeet migreenin tai päänsäryn laukaisijoita, sillä tämä voi vaihdella huomattavasti yksilöiden välillä.
Siksi on tärkeää tunnistaa, mikä ruokavalio tai elintarvikkeet laukaisevat päänsärkyä. Joitakin yleisiä strategioita, joita voidaan kuitenkin noudattaa, ovat aterioiden nauttiminen vähintään kolme kertaa päivässä, kofeiinin käytön lopettaminen tai rajoittaminen ja nesteytyksen säilyttäminen juomalla 7-8 lasillista vettä päivittäin.
Kohtuullinen ja säännöllinen liikunta voi olla tehokas keino migreenin ehkäisemiseksi. On oltava varovainen, sillä rasittava liikunta ja fyysinen aktiivisuus voivat pahentaa kohtausta. Liikunnan hyötyjä ovat muun muassa parempi yleinen terveys ja parempi uni. Migreeniä sairastaville suositellaan säännöllistä aerobista liikuntaa vähintään 30 minuuttia kolme kertaa viikossa ja noin 30 minuuttia sydänliikuntaa muutaman kerran viikossa.
Valitse haluamasi liikunta ja aktiviteetti; aloita asettamalla hitaasti tavoitteita liikunnan kestolle ja tiheydelle ja lisää vähitellen liikunnan tiheyttä ja kestoa. Tämä asteittainen prosessi auttaa yksilöä pidättäytymään rasittavasta liikunnasta, joka voi laukaista migreenin.
Päänsärky-/migreenipäiväkirjan pitäminen on kätevä apuväline laukaisevien tekijöiden, diagnoosin, lääkkeiden tehon ja nykyisen hoidon tehokkuuden hallinnassa, ja sen avulla yksilö voi ymmärtää sairautta paremmin. Esimerkiksi migreenin/päänsäryn seuraamiseen voi käyttää päiväkirjan lisäksi useita sovelluksia.
Joitakin päiväkirjan etuja ovat muun muassa se, että se auttaa lääkäriä migreenin diagnosoinnissa, osoittaa hyökkäysmallin, auttaa yksilöitä tunnistamaan varoitusmerkit ja laukaisevat tekijät sekä arvioimaan akuuttia tai ennaltaehkäisevää lääkitystä. Pidä päiväkirja aina yksinkertaisena ja kirjaa siihen perustiedot, joista voi olla hyötyä migreenin hallinnassa ja ehkäisyssä.
Stressi voi voimistaa migreenin oireita. Siksi stressinhallinnan on oltava olennainen osa luonnollisia migreenin ehkäisy- ja hallintasuunnitelmia. Luo päivittäinen rutiini, johon sisältyy rentoutumisaikoja. Rentoutusjaksojen tulisi koostua rentoutumisstrategioista. Tällaisia ovat esimerkiksi hidas, syvä hengitys, pehmeät rentouttavat äänet ja valo tai keskittyminen rauhoittavaan kuvaan tai kohtaukseen.
Muita suositeltavia strategioita stressin hallintaan ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, biopalaute, hengitystekniikat, kiitollisuus, ohjattu meditaatio ja mindfulness sekä positiiviset mantrat.
Joillakin henkilöillä migreenipäänsärky on aivohalvauksen riskitekijä. Aivohalvauksen riski on suurempi muun muassa tupakoivilla henkilöillä, naisilla, joilla on migreeni, jolla on aura tai jotka käyttävät ehkäisypillereitä, ja henkilöillä, jotka syövät epäterveellistä ruokaa, joka aiheuttaa korkeaa verenpainetta tai kolesterolia.
Soita hätänumeroon tai mene päivystyspoliklinikalle, jos henkilöllä on elämänsä pahin päänsärky, neurologisia oireita, joita ei ole esiintynyt aiemmin, kuten tasapaino-, näkö- tai puheongelmia, pistelyä, halvaantumista, heikkoutta, kouristuksia, tai jos päänsärky ilmenee päävamman jälkeen tai se tulee äkillisesti. Jos haluat lisätietoja migreenistä, tutustu kansallisen päänsärkysäätiön, amerikkalaisen päänsärkyseuran ja migreenitutkimussäätiön lähteisiin.
Mikä on migreeni? | Päänsärky | JAMA
https://www.ingentaconnect.com/content/wk/wco/2022/00000035/00000003/art00016
Migreeni: Migreeni: Oireet, syyt, diagnoosi, hoito ja ennaltaehkäisy.
Migreeni - Oireet ja syyt - Mayo Clinic
Migreeni: Migreeni:Oireet, syyt, hoito, laukaisijat ja muuta
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedotustarkoituksiin, eikä sen ole tarkoitus korvata ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. On aina suositeltavaa neuvotella pätevän terveydenhuollon tarjoajan kanssa ennen kuin teet mitään terveyteen liittyviä muutoksia tai jos sinulla on kysymyksiä tai huolenaiheita terveydentilastasi. Anahana ei ole vastuussa mistään virheistä, laiminlyönneistä tai seurauksista, joita saattaa aiheutua annettujen tietojen käytöstä.