Adrenaliini, joka tunnetaan myös nimellä adrenaliini, on hormoni ja välittäjäaine, jota lisämunuaiset vapauttavat stressin tai vaaran seurauksena. Adrenaliini on osa "taistele tai pakene" -reaktiota.
Se saa aikaan fysiologisia muutoksia, jotka auttavat valmistelemaan kehoa toimintaan, kuten sydämen sykkeen ja verenpaineen nousu, hengitysteiden laajeneminen ja veren glukoosipitoisuuden nousu nopean energian saamiseksi.
Lisämunuainen tuottaa myös muita hormoneja, kuten kortisolia ja sukupuolihormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, immuunitoimintaa ja sukupuoliominaisuuksia.
Adrenaliini eli epinefriini on hormoni ja välittäjäaine, joka auttaa kehoa reagoimaan stressiin tai vaaraan "taistele tai pakene" -reaktion avulla. Kun elimistö havaitsee uhan tai vaaran, lisämunuaiset vapauttavat adrenaliinia, mikä käynnistää fysiologisia muutoksia, jotka valmistavat elimistöä toimintaan.
Lisämunuaiset ovat tyypillisesti noin 3-5 senttimetriä pitkiä ja painavat 4-5 grammaa kukin. Rauhaset sijaitsevat hieman munuaisten yläpuolella, ja oikea lisämunuainen istuu hieman korkeammalla kuin vasen.
Kumpikin lisämunuainen koostuu kahdesta erillisestä alueesta, lisämunuaisen kuoresta ja lisämunuaisen ytimestä.
Lisämunuaisen ydin on rauhasen sisin osa, ja sen osuus on noin 20 % sen kokonaismassasta. Se tuottaa ja erittää katekoliamiineiksi kutsuttuja hormoneja, kuten adrenaliinia ja noradrenaliinia.
Nämä hormonit osallistuvat elimistön taistele tai pakene -reaktioon stressin yhteydessä, ja ne auttavat nostamaan sykettä, verenpainetta ja hengitysnopeutta vastauksena koettuun uhkaan.
Lisämunuaisen kuorikerroksen osuus on noin 80 prosenttia rauhasen kokonaismassasta, ja siinä on kolme kerrosta, joista kukin tuottaa eri hormoneja.
Lisämunuaiskuoren uloin kerros vastaa mineralokortikoidien, kuten aldosteronin, tuottamisesta.
Nämä hormonit auttavat säätelemään elektrolyyttien, kuten natriumin ja kaliumin, tasapainoa elimistössä.
Aldosteroni osallistuu erityisesti veren natrium- ja kaliumpitoisuuden säätelyyn ja verenpaineen ylläpitämiseen. Tämä hormoni toimii lisäämällä natriumin takaisinimeytymistä munuaisissa ja lisäämällä kaliumin erittymistä.
Lisämunuaiskuoren keskikerros tuottaa glukokortikoideja, kuten kortisolia eli stressihormonia. Nämä hormonit ovat ratkaisevan tärkeitä aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän toiminnan säätelyssä elimistössä.
Kortisoli auttaa säätelemään verensokeritasoja, tukahduttamaan tulehduksia ja hallitsemaan elimistön vastetta stressiin. Tällä hormonilla on myös rooli rasvojen ja proteiinien pilkkomisessa ja energian vapauttamisessa varastoidusta glykogeenista.
Lisäksi kortisoli voi toimia immunosuppressiivisena aineena, joka voi auttaa estämään elimistöä muodostamasta liiallista immuunivastetta.
Lisämunuaiskuoren sisin kerros, joka tunnetaan myös nimellä zona reticularis, tuottaa sukupuolihormoneja, kuten testosteronia ja estrogeenia. Nämä hormonit osallistuvat sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen ja ylläpitoon sekä miehillä että naisilla.
Testosteroni on ensisijainen miehen sukupuolihormoni, joka vastaa miesten sukuelinten ja toissijaisten sukupuoliominaisuuksien, kuten lisääntyneen lihasmassan ja kasvokarvojen kasvun, kehittymisestä.
Estrogeeni taas on naisen ensisijainen sukupuolihormoni, joka vastaa naisen sukuelinten ja toissijaisten sukupuoliominaisuuksien, kuten rintojen kehittymisen ja lantion leveyden, kehittymisestä.
Sukupuolihormonien tuotanto lisämunuaisessa on suhteellisen vähäistä verrattuna tuotantoon kiveksissä ja munasarjoissa. Niillä on kuitenkin olennainen rooli yleisen hormonitasapainon ylläpitämisessä.
Adrenaliinisynteesi alkaa aminohappo tyrosiinin muuntamisella dopamiiniksi tyrosiinihydroksylaasientsyymin avulla. Tämän jälkeen dopamiini muunnetaan noradrenaliiniksi dopamiini-beta-hydroksylaasi -entsyymin avulla. Lopuksi noradrenaliini muuttuu adrenaliiniksi fenyylietanoliamiini-N-metyylitransferaasientsyymin avulla.
Adrenaliini varastoituu sitten lisämunuaisytimen kromaffiinisoluihin, kunnes se vapautuu verenkiertoon.
Adrenaliinin vapautuminen laukaisee sympaattisen hermoston aktivoitumisen, joka tapahtuu vastauksena stressiin tai vaaraan. Kun elimistö havaitsee uhan, hypotalamus vapauttaa kortikotropiinia vapauttavaa hormonia.
Tämä hormoni antaa sitten aivolisäkkeelle signaalin vapauttaa adrenokortikotrooppista hormonia, joka käynnistää adrenaliinin ja kortisolin vapautumisen lisämunuaisista verenkiertoon.
Adrenaliini sitoutuu sitten adrenergisiin reseptoreihin eri elimissä, kuten sydämessä, keuhkoissa ja verisuonissa, valmistellakseen elimistöä taistelu- tai pakoreaktioon.
Kun keho havaitsee uhan tai vaaran, sympaattinen hermosto vapauttaa adrenaliinia, mikä johtaa taistele tai pakene -reaktioon. Tämä reaktio on evoluutiomekanismi, joka on suunniteltu auttamaan kehoa reagoimaan nopeasti havaittuihin uhkiin.
Adrenaliini käynnistää fysiologisia muutoksia, jotka auttavat valmistelemaan kehoa taistelemaan uhkaa vastaan tai pakenemaan sitä. Termi "taistele tai pakene" viittaa kahteen mahdolliseen reaktioon, joihin keho voi ryhtyä kohdatessaan uhan.
Taisteluvasteeseen kuuluu se, että ihminen seisoo ja puolustautuu uhkaa vastaan. Sen sijaan pakoreaktioon kuuluu pyrkimys paeta uhkaa pakenemalla tai välttämällä sitä kokonaan.
Taistelu- ja pakoreaktiot ovat olennaisia selviytymismekanismeja, jotka ovat kehittyneet pitämään meidät turvassa vaaratilanteissa.
Yksi adrenaliinin ensisijaisista vaikutuksista elimistöön on kohonnut syke ja verenpaine. Adrenaliini voi supistaa verisuonia tietyillä kehon alueilla, kuten iholla ja ruoansulatuskanavassa, ja laajentaa samalla verisuonia suurissa lihasryhmissä.
Tämä verenkierron uudelleenohjaus auttaa varmistamaan, että lihakset saavat riittävästi happea ja ravintoaineita, jotta ne voivat reagoida nopeasti havaittuun uhkaan.
Adrenaliinilla on keskeinen rooli myös verensokerin säätelyssä. Se stimuloi maksaa vapauttamaan glukoosia verenkiertoon, mikä antaa keholle nopean energianlähteen reagoida havaittuun uhkaan.
Tämä mekanismi voi olla hyödyllinen, kun elimistön on reagoitava nopeasti, kuten fyysisen rasituksen tai stressitilanteen aikana.
Adrenaliini saa myös keuhkojen ilmatiet laajenemaan, jolloin kehoon pääsee virtaamaan enemmän happea. Tämä laajentuminen auttaa kehoa valmistautumaan fyysiseen rasitukseen, jota taistelu- tai pakoreaktio edellyttää.
Laajentuneet hengitystiet auttavat myös lisäämään henkistä vireystilaa, jolloin keho pystyy reagoimaan nopeasti havaittuun uhkaan.
Adrenaliini voi parantaa fyysistä ja henkistä suorituskykyä lisäämällä energiatasoa, valppautta ja keskittymiskykyä. Se auttaa elimistöä mobilisoimaan energiavarastot nopeasti ja antaa energiaa, joka auttaa kehoa reagoimaan havaittuun uhkaan.
Kun elimistö havaitsee uhan tai stressitekijän, hypotalamus vapauttaa adrenaliinia, joka valmistelee elimistöä aiemmin kuvattuun taistelu- tai pakoreaktioon.
Samalla kortisoli auttaa ylläpitämään tätä vastetta ja säätelee muita kehon prosesseja, kuten verensokeria ja immuunijärjestelmän toimintaa. Nämä hormonit auttavat kehoa selviytymään stressitekijästä ja ylläpitämään homeostaasia.
Krooninen eli jatkuva ja pitkäaikainen stressi voi johtaa stressivasteen jatkuvaan aktivoitumiseen ja lisämunuaishormonien, kuten adrenaliinin, säätelyhäiriöihin.
Tämä stressi voi lisätä elimistössä kiertävää adrenaliinia, mikä vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. Esimerkiksi korkea adrenaliinitaso voi edistää verenpainetaudin tai korkean verenpaineen kehittymistä.
Korkeat adrenaliinitasot voivat myös lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Krooninen stressi voi myös vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen ja edistää ahdistuneisuushäiriöiden ja masennuksen kehittymistä.
On tärkeää hallita stressiä tehokkaasti, jotta voidaan ehkäistä näitä kielteisiä terveysvaikutuksia.
Adrenaliinilla on merkittävä rooli mielenterveyteen, mahdollisesti positiivinen tai negatiivinen. Adrenaliinin vapautuminen vastauksena stressitilanteisiin voi parantaa henkistä suorituskykyä, valppautta ja keskittymistä.
Liiallinen tai krooninen adrenaliinin vapautuminen voi kuitenkin vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen ja johtaa ahdistukseen, masennukseen ja muihin mielenterveyden häiriöihin. Adrenaliini voi myös häiritä unirytmiä, mikä johtaa mielenterveysongelmiin.
Adrenaliinilla on merkittävä rooli ahdistuneisuushäiriöissä, kuten paniikki- ja sosiaalisessa ahdistuksessa. Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä henkilöillä voi esiintyä kohonneita adrenaliinipitoisuuksia arkipäivän tilanteissa, mikä voi aiheuttaa voimakasta pelkoa, paniikkia ja fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, hikoilua, epätasaista hengitystä ja hengenahdistusta.
Adrenaliinitasot voivat myös kohota kroonisesti ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä henkilöillä, mikä johtaa pitkäaikaisiin psyykkisiin ja fyysisiin terveysongelmiin.
Päihteiden väärinkäytöllä voi olla merkittävä vaikutus elimistön adrenaliinitasoihin. Monet huumeet, kuten kokaiini ja metamfetamiini, vapauttavat adrenaliinia, mikä johtaa voimakkaaseen euforiaan, energiaan ja valppauteen.
Krooninen päihteiden väärinkäyttö voi kuitenkin johtaa krooniseen adrenaliinin vapautumiseen ja pitkäaikaisiin psyykkisiin ja fyysisiin terveysongelmiin, kuten riippuvuuteen, ahdistukseen ja sydän- ja verisuoniongelmiin.
Adrenaliini voi vaikuttaa myös elimistön kivun havaitsemiseen. Kun adrenaliinia vapautuu, se voi vähentää kipuherkkyyttä ja lisätä kivun sietokykyä, mikä voi olla hyödyllistä tietyissä tilanteissa, kuten voimakkaan fyysisen aktiivisuuden aikana tai traumaattisen vamman seurauksena.
Kroonisella adrenaliinin vapautumisella voi kuitenkin olla päinvastainen vaikutus, joka johtaa lisääntyneeseen kipuherkkyyteen ja kroonisiin kiputiloihin.
Adrenaliinin roolin ymmärtäminen kivun havaitsemisessa voi auttaa terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään tehokkaampia kivunhoitostrategioita kroonisesta kivusta kärsiville henkilöille.
Adrenaliini on kriittinen lääketieteellisissä hätätilanteissa, erityisesti anafylaksiassa, sydänpysähdyksessä ja vakavissa astmakohtauksissa.
Näissä tilanteissa adrenaliinia annetaan usein injektiona, jotta voidaan nopeasti nostaa sykettä ja verenpainetta, avata hengitysteitä ja vähentää kurkun ja kasvojen turvotusta.
Adrenaliinia käytetään myös hätätilanteissa, kuten vaikeissa verenvuodoissa, selkäydinpuudutuksessa ja lääkkeiden aiheuttamissa allergisissa reaktioissa.
Adrenaliini on yhdistetty painonpudotukseen, koska se lisää aineenvaihduntaa ja stimuloi rasvan hajottamista energiaksi.
Kroonisen stressin aiheuttama adrenaliinipitoisuuden nousu voi kuitenkin johtaa painonnousuun, koska kortisolin tuotanto lisääntyy ja se edistää rasvan varastoitumista.
Liiallinen adrenaliinitaso voi tukahduttaa ruokahalua ja aiheuttaa painonpudotusta, mutta tämä on yleensä lyhytaikainen vaikutus.
Kaiken kaikkiaan adrenaliinin ja painon välinen suhde on monimutkainen, ja monilla tekijöillä, kuten ruokavaliolla, liikunnalla ja genetiikalla, on myös merkitystä.
Adrenaliinin on osoitettu muokkaavan immuunijärjestelmän toimintaa eri tavoin. Akuutti altistuminen adrenaliinille voi lisätä tiettyjen immuunisolujen, kuten luonnollisten tappajasolujen, aktiivisuutta, jotka auttavat elimistöä torjumaan infektioita ja syöpää.
Krooninen altistuminen adrenaliinille, kuten kroonisessa stressissä, voi kuitenkin tukahduttaa immuunijärjestelmän toimintaa ja lisätä alttiutta infektioille ja autoimmuunisairauksille.
Adrenaliini voi myös aktivoida immuunisoluja, jotka edistävät tulehdusta ja pahentavat tiettyjä sairauksia, kuten astmaa ja allergioita.
Lisämunuaiset eivät tuota riittävästi kortisolia eivätkä usein myöskään riittävästi aldosteronia. Oireita ovat väsymys, heikkous, laihtuminen, matala verenpaine ja ihomuutokset.
Kun elimistö tuottaa liian vähän adrenaliinia, sillä voi olla vaikeuksia reagoida stressitekijöihin, ja yksilö voi kokea väsymystä, velttoutta ja energian puutetta.
Kun elimistö tuottaa liikaa adrenaliinia, se voi johtaa ylivilkkauteen ja ylistimulaatioon, mikä aiheuttaa ahdistusta, sydämentykytystä, hikoilua ja vapinaa.
Adrenaliiniryöppy on termi, jota käytetään kuvaamaan äkillistä energiapyrähdystä, johon liittyy usein sydämen sykkeen kiihtyminen ja kohonnut valppaus ja joka tapahtuu vastauksena koettuun uhkaan tai jännitykseen.
Korkeat adrenaliinitasot voivat laukaista paniikkikohtauksia joillakin henkilöillä. Adrenaliinin ja paniikkikohtausten uskotaan liittyvän toisiinsa, koska adrenaliinilla on tärkeä rooli elimistön stressireaktiossa, joka voi laukaista joissakin ihmisissä pelon ja ahdistuksen tunteita.
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedoksi, eikä sen ole tarkoitus korvata ammattitaitoista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. On aina suositeltavaa neuvotella pätevän terveydenhuollon tarjoajan kanssa, ennen kuin teet mitään terveyteen liittyviä muutoksia tai jos sinulla on kysymyksiä tai huolenaiheita terveydestäsi. Anahana ei ole vastuussa mistään virheistä, laiminlyönneistä tai seurauksista, joita saattaa aiheutua annettujen tietojen käytöstä.
Lisämunuaiset - Johns Hopkins Medicine
Adrenaliini ja noradrenaliini - Wiley Online Library
Adrenaliinin varhaishistoria - Sage
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu ainoastaan informatiiviseen tarkoitukseen, eikä sen ole tarkoitus korvata ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. On aina suositeltavaa neuvotella pätevän terveydenhuollon tarjoajan kanssa ennen kuin teet mitään terveyteen liittyviä muutoksia tai jos sinulla on kysymyksiä tai huolenaiheita terveydentilastasi. Anahana ei ole vastuussa mistään virheistä, laiminlyönneistä tai seurauksista, joita saattaa aiheutua annettujen tietojen käytöstä.